MerjaJokela, Männistöntie 2 B 8, 02880 Veikkola, email: bvmejo@luukku.com

Taustaa Koiramme Blue Velvet -pentueet Info Alkuun

Isovillakoirien perinnölliset sairaudet
isovillakoirien jalostusohjesäännössä mainitut HD, SA ja PRA

 (tietoa muista villakoirissa todetuista sairauksista sekä lista sairaista koirista
löytyy Suomen Villakoirakerhon sivuilta linkistä Jalostus/Terveys/Muita sairauksia, tai
klikkaamalla tästä)

HIP DYSPLASIA eli HD eli LONKKAVIKA

Lonkkadysplasia eli HD on perinnöllinen tois- tai molemminpuolinen lonkkamaljan ja reisiluun pään yhteensopimattomuus, ja se voidaan varmuudella todeta vain röntgenkuvista.

On sanottu, että lonkkavika on sairaus vasta silloin, kun koira oireilee lonkistaan. Kokoonsa nähden verrattain kevytrakenteinen isovillakoira ei yleensä lievästä lonkkaviasta oireile, eli dysplasiaa ei koirasta ilman lonkkakuvaa yleensä huomaa ollenkaan. 
 
Lonkkanivel dysplasia on kvantitatiivinen ominaisuus, ts. on eriasteisia lonkkavikoja. Erot eri asteiden välillä ovat liukuvia, ja siirtymä asteesta toiseen ei välttämättä ole suuren suuri. Myös terveet lonkat ovat "eriasteisia" - voidaan erottaa aivan erinomaisia, hyviä ja heikkomuotoisia terveitä niveliä. 

Lonkkaröntgenkuvia arvioidaan A:sta E:hen liukuvalla asteikolla, joka kuvaa reisiluun pään ja lonkkamaljan yhteensopivuutta. A tarkoittaa yksilöä, jolla on normaalit lonkkanivelet, B:n lonkat ovat lähes normaalit, C:n lonkissa havaitaan lieviä merkkejä dysplasiasta, D:n lonkissa on kohtalaisia muutoksia ja E:n lonkat ovat vaikeasti dysplastiset.

Isovillakoirien lonkkavika on yleisimmin C- ja D-astetta. Vuoteen 2007 mennessä viimeisen 20 vuoden aikana lienee diagnosoitu vain 2 tapausta E-lonkkia.

Lonkkadysplasiaan vaikuttaa suuri joukko geenejä, eikä täysin tiedetä, mitkä geenikombinaatiot sen aiheuttavat. Näiden eri geenien läpitunkeutumiskyky myös vaihtelee. Lisäksi on todettu, että erilaisilla ympäristötekijöillä (kuten ruokinta, liikunta, ja tapaturmat) on lonkkavian syntymiseen vaikutusta. Tutkimusten tuloksena lonkkavian perinnöllisyysvaikutusten on todettu olevan keskimääräisesti vain 25%.

Lonkkavika kuitenkin on kiistatta perinnöllinen, ja em. ympäristötekijöiden vaikutuksella näyttäisi olevan merkitystä vain silloin, jos yksilöllä on peritty taipumus altistua lonkkavian syntymiseen.

Koiran lonkkatulokseen voivat lisäksi vaikuttaa myös esimerkiksi kuvausikä, kuvaustilanne, ja kuulemma jopa arvostelutilanne.

Näistä ympäristötekijöiden ja perimän monimutkaisista kuvioista, sekä em. kuvausiän ja -tilanteiden lisävaikutuksista lonkkatulokseen ehkä sitten johtuu, että ainakin meillä Suomessa lähes kaikki Kennelliitossa lonkkavikaisiksi arvioidut isovillakoirat ovat kuitenkin syntyneet terveistä vanhemmista, ja usein myös tutkituista terveistä suvuista.

Terveysongelmien tiedostamisesta huolimatta, huolellisellakaan koiranjalostuksella ei lonkkaviasta siis olla päästy eroon.

Vuoteen 2007 mennessä viimeisen 20 vuoden n. 100 lonkkavikaista isovillakoiraa (pääasiassa C- ja D-lonkkaisia) on täysin terveistä vanhemmista - siis molemmat vanhemmat ovat olleet joko A- tai B-lonkkaisia. Valtaosa isovillakoirapentueista on yhdistelmistä, jossa molemmat vanhemmat ovat tervelonkkaisia.

Samalla em. 20 vuoden aikavälillä on kuitenkin tehty myös joitakin sellaisia pentueita, jossa toinen vanhemmista on ollut lonkkavikainen (lähinnä C). Näistä kaikista syntyneistä pennuista noin kymmenkunta on ollut lonkkavikaisia, ja yli 30 on ollut tervelonkkaisia. On jopa yksi D-lonkkainen isovillakoira, jonka jälkeläisistä 8 on kuvattu ja niistä 4 on A-lonkkaisia, 3 B-lonkkaisia (kaksi niistäkin B/A) ja vain 1 on lievästi lonkkavikainen, sillä on C:n lonkat. Tässä tapauksessa myös seuraava sukupolvi on ollut terveitä. Tämä on ehkä lonkkavian suhteen poikkeuksellinen tapaus, mutta mielenkiintoinen tilasto kuitenkin. 

Lonkkavikainen isä tai emä ei aina väistämättä tarkoita lonkkavikaista pentua, kun periytyminen on multigeeninen, ja saattaa edellyttää lisäksi ympäristötekijöiden vaikutusta. Ja päin vastoin, terveet vanhemmat eivät valitettavasti aina ole tae terveestä pennusta.

Suomen Villakoirakerhon ohjeiden mukaan jalostukseen käytettävät isovillakoirat tulee lonkkakuvata, aikaisintaan 12 kk:n ikäisinä. Jalostukseen suositellaan käytettäväksi A- ja B-lonkkaisia. Nykyään on hyväksyttyä käyttää harkitusti myös C-lonkkaista jalostukseen.

Lonkkalausunto on voimassa koiran eliniän, koiraa ei siis tarvitse kuvata uudelleen. Mikäli koira syystä tai toisesta kuitenkin kuvataan uudelleen, ja uusi lausunto muuttuu edellisestä, uusi lausunto kumoaa edellisen lausunnon. Koirien lonkkatuloksia tutkiessa on hyvä tiedostaa sekin, että samalla yksilöllä todella voi olla erilaisia lonkkalausuntoja.

Ehkä lonkkalausunnoista kannattaisikin ajatella, että ne ovat enemmänkin suuntaa antavia kuin absoluuttinen totuus. Parhaimmillaankin yhden tai useamman asiantuntijan lonkkalausunto on vain inhimillisesti laaditun asteikon, terveen ja sairaan inhimillisen määritelmän mukainen inhimillinen arvio, joka lisäksi tehdään 3-ulotteisesta kohteesta (lonkkanivel) vain 2-ulotteisen röntgenkuvan perusteella.

Tiedot koirien lonkkatuloksista löytyvät kennelliittojen tietokannoista, linkkejä niille tällä sivulla alempaa.

SA eli SEBACEOUS ADENITIS

Sebaceous Adenitis (SA) on perinnölliseksi luokiteltu ihosairaus, jossa ihon talirauhaset ensin tulehtuvat ja myöhemmin tuhoutuvat.

SA:n oireita ovat voimakas karvanlähtö, hilseily, ihotulehdukset ja vaivainen karvankasvu. Sairaus on lievimmillään täysin oireeton, mutta pahimmillaan sairas koira on lähes karvaton ja iho on tulehtunut.

SA:n uskotaan periytyvän samaan tapaan kuin PRA, jolloin sairaan koiran molemmat vanhemmat ja kaikki jälkeläiset olisivat kantajia (kts. pra-kaavio alempana).

Monet hyvin voitokkaat isovillakoirat, joita menestyksen innoittamana sitten on paljon  käytetty myös jalostukseen, ovat myöhemmin osoittautuneet SA geenin kantajiksi, ja niinpä nykyään on lähes mahdotonta löytää sukutaulua, jossa jossain kohtaa ei olisi, paitsi voitokkaita isovillakoiria, myös vähintään yhtä tai yleensä useampaa varmaa SA-kantajaa. On arvioitu, että jopa 50% isovillakoirista olisi joko SA-sairaita tai -kantajia. SA:n suhteen on siis nykyään jo pakko ottaa harkittuja riskejä, jos isovillakoiria ylipäätään kasvattaa.

Isovillakoirien jalostusohjeeseen lisättiin SA-tutkimusvaatimus vuonna 1999, kun useampi isovillakoira oli oireiden takia tutkittu ja todettu SA-sairaiksi. Jo ennen tuotakin oli ollut muutama satunnainen SA tapaus, ja myös oireettomia, terveitä koiria oli jo aiemmin jonkun verran testattu, kun muualta maailmasta oli tästä isovillakoirien sairaudesta kuultu.

Mutta vasta vuonna 1999 isovillakoiria siis alettiin Suomessa testata enemmän, ja tuolloin alkuun, yksistään vuonna 1999 diagnosoitiin kymmenkunta SA-sairasta. Lisääntyneen koirien testaamisen ansiosta on nyt voitu jalostuksen keinoin välttää erityisen riskialttiita yhdistelmiä, ja viime vuosina SA-sairaita isovillakoiria ei Suomesta ole diagnosoitukaan enää juuri yhtään. Varmoja SA-geenin kantajia on koiriemme sukutauluissa kuitenkin edelleen paljon.

Suomen Villakoirakerhon ohjeiden mukaan jalostukseen käytettävät isovillakoirat on SA-testattava, ja nykyään (vuodesta 2007) testi on voimassa 2 vuotta. Testitulos kertoo ainoastaan ihon ja talirauhasten tilanteen testinottohetkellä (ja testinottokohdassa), siksi SA-tulos ei lonkkakuvan tapaan ole voimassa ikuisesti. SA voi puhjeta missä iässä tahansa. SA testitulos ei myöskään kerro, kantaako itse terve yksilö SA-geeniä. 

SA-testissä eläinlääkäri ottaa  koiran ihosta, niskan ja selän alueelta 2 - 3 muutaman millimetrin läpimittaista koepalaa, ja näytteenottokohdan sulkeminen vaatii muutaman tikin. Toimenpidettä varten koiraa ei yleensä tarvitse rauhoittaa, paikallispuudutus riittää.

Tiedot SA-sairaista löytyy mm. rotujärjestöjen sivuilta, linkit niille tällä sivulla alempaa.

PRA eli PROGRESSIVE RETINAL DYSPLASIA

PRA on silmän verkkokalvosurkastuma, joka johtaa aina koiran sokeutumiseen.

PRA periytyy yhdellä geeniparilla väistyvästi, eli sairaan koiran molemmat vanhemmat ja kaikki jälkeläiset ovat kantajia. Jotta jälkeläiset sairastuisivat PRA:aan tulee sekä isän että äidin perimässä olla sairautta aiheuttava geeni. 

Koska periytyvyys tapahtuu väistyvän geenin välityksellä (resessiivinen), voi koira olla kliinisesti terve, vaikka kantaakin sairautta perimässään.

Teoreettisesti yhdistelmässä terve + kantaja voi jälkeläisistä 50 % olla kantajia, sairaita ei yhtään, joten kantajuus ei paljastu, ja geeni voi edetä tietämättämme perimässä seuraavaan sukupolveen, jne. jne.

PRAn periytymiskaavio
 

emä
terve terve,
mutta kantaja		 sairas

isä

 terve 100 % terveitä 50% terveitä,
50 % kantajia		 100% kantajia
terve,
mutta kantaja		 50% terveitä,
50 % kantajia		 25% terveitä,
50% kantajia,
25% sairaita		 50% kantajia,
50% sairaita
sairas 100% kantajia 50% kantajia,
50% sairaita		 100% sairaita
Prosentit taulukossa ovat todennäköisyyksiä, vain 100%:n todennäköisyys edustaa varmaa jakaumaa pentueessa

PRA on vielä harvinainen isovillakoirilla


Aiemmin on isovillakoirien silmiä Suomessa tutkittu vapaaehtoisesti melko paljon, sillä rotujärjestön erikoisnäyttelyn yhteydessä on monesti järjestetty halukkaille virallinen silmätarkastus. Yhtään PRA-sairasta isovillakoiraa ei näissä tutkimuksissa ole löytynyt.

PRA:ta eli verkkokalvon etenevää surkastumista on ISOvillakoirissa todettu vasta viime vuosina, vaikka sairaus villakoirien pienemmistä  kokomuunnoksista jotenkin tuttu onkin. Tilanne on isovillakoirakasvattajille kuitenkin vielä aivan uusi ja siihen suhtautuminen sen mukaista. Isovillakoirissa vielä harvinaista sairautta ei juurikaan pelätä, sen todennäköisyys on niin pieni. Koirien riski sairastua ei vielä olekaan se suurin ongelma, vaan vaara tässä vaiheessa on piilevän, resessiivisen geenin huomaamaton leviäminen isovillakoirakantaan, jos asiaan ei jalostuksen keinoin jo nyt pyritä vaikuttamaan.

USAssa on 2000-luvulla diagnosoitu ainakin 2 PRA-sairasta isovillakoiraa.

Pohjoismaissakin on löytynyt vain muutamia PRA-sairaita isovillakoiria, Ruotsissa kolme tapausta: vuosina 2001, 2002 ja 2003, Suomessa kaksi: vuonna 2003, ja tuorein tapaus vuodelta 2006, jonka jälkeen meillä isovillakoirienkin jalostusohjeeseen lisättiin silmätutkimusvaatimus.

Tutkimus ei vaadi rauhoittamista tai muita erityistoimenpiteitä, se tehdään ns. silmäpeilauksella.

Testitulos kertoo ainoastaan terveystilanteesta testinottohetkellä, siksi silmäpeilaustulos ei lonkkakuvan tapaan ole voimassa ikuisesti. PRA voi puhjeta missä iässä tahansa, joskin nyt isovillakoirissa havaitut tapaukset ovat kaikki olleet nuoria koiria.

Silmäpeilaus ei myöskään kerro sitä, kantaako tutkittu yksilö PRA-geeniä. ISOvillakoirille ei PRA-geenitestiä vielä ole käytettävissä. Joissakin keski-Euroopan maissa isovillakoiristakin käytetyt PRA-A lausunnot ovat siis sikäli virheellisiä, että ne tarkoittanevat ainoastaan, että koira on silmäpeilattu ja ollut tutkimushetkellä PRA-vapaa, mutta geneettisesti sitä ei nykytekniikalla isovillakoirasta ole voitu varmistaa.

PRA lienee maailmanlaajuisestikin vielä erittäin harvinainen isovillakoirilla. Toivottavasti PRA ei rodussa yleistyisikään, eli resessiivisesti periytyvä geeni ei piilevänä pääse leviämään isovillakoirakantaan niin laajalle, että PRA-vapaita sukuja ei enää olisi lainkaan. Näinhän monien muiden sairauksien kohdalla jo on, niiden suhteen on nyt pakko ottaa riskejä, jos ylipäätään jotain kasvattaa, kun ns. terveitä linjoja ei enää ole.

PRA:n suhteen isovillakoirien kohdalla ei onneksi vielä sellaisessa pakkotilanteessa olla, sillä täysin "PRA-vapaitakin" linjoja on vielä paljon.

On hyvä, että rotujärjestö reagoi asiaan nopeasti, joskin melko voimakkaasti
(= tutkimuspakko, ei pelkkä suositus, ja tulos on voimassa vain vuoden).

Tiedot PRA-sairaista löytyy, paitsi oheisista yllä olevista tekstilinkeistä, myös kennelliittojen tietokannoista ja rotujärjestöjen kotisivuilta, niihin linkkejä tällä sivulla alempana.

Jalostuksen kannalta hyödyllisiä linkkejä


PRA
Suomen Villakoirakerhon (SVK)
lista PRA-sairaista villakoirista
(kaikki koot, isovillakoirat kerhon sivujen alaosassa)

PRA
PRA-sairaat isovillakoirat Pohjoismaissa

PRA
Lista PRA-sairaista muualla maailmassa
(Poodle Health Registry)

SA
Suomen Villakoirakerhon (SVK)
lista SA-sairaista villakoirista Suomessa

SA
Ruotsin Villakoirakerhon (SPK)
lista SA-sairaista isovillakoirista pohjoismaissa
(uusimmat lisäykset on siellä punaisella)

PRA, HD, yms.
Suomen Villakoirakerhon (SVK) jalostuksen tavoiteohjelma
(sisältää mm. kuvaukset rodussa yleisimmistä sairauksista,
ja paljon, paljon muuta)

HD
Suomen Kennelliitto/Artikkelit/Koiran lonkkanivelen kehityshäiriö

PRA, HD, yms.


Suomen Kennelliiton tietokanta
KoiraNet
(löytyy mm. koirien silmä- ja lonkkalausunnot, mutta ei vielä SA-lausuntoja,
suomalaiset SA-sairaat löytyy rotujärjestön sivulta, linkki sinne ylempänä)

PRA, HD, yms.
Ruotsin Kennelliiton tietokanta
HundData
(löytyy mm. koirien silmä- ja lonkkalausunnot, mutta ei vielä SA-lausuntoja. Ruotsissa ei SA-testivaatimusta jalostusohjesäännössä ole, joten koiria myös testataan siellä vähemmän kuin Suomessa)

PRA, HD, SA, yms.
Amerikan
OFA records
(löytyy mm. koirien silmä-, lonkka- ja SA-lausunnot)

 

PRA, HD, SA, JRD, Addisonin tauti yms.
Poodle Health Registry
(löytyy mm. listoja lonkka-, PRA-, SA-, JRD-, Addison- yms. sairaista ympäri maailmaa)

Tietoa muista villakoirien sairauksista Suomessa
Suomen Villakoirakerhon sivuilla linkki Jalostus/Terveys/Muita sairauksia
(lista sairaista koirista, uusimmat lisäykset on sivuilla punaisella)