Ensimmäinen villakoirani oli ruotsintuonti Ch. Ebony-Eve Midnight Minx eli Minkki, josta tuli elämäni koira, sillä se oli kaikin tavoin, niin luonteensa kuin ulkomuotonsakin puolesta toiveitteni täyttymys. Minkki oli myös ensimmäisen pentueeni ja ensimmäisten valiokasvattieni äiti.

Ensimmäinen Blue Velvet -pentue syntyi jo vuonna -90, mutta tähän v. 2009 mennessä pentueita on ollut vain 4, neljästä eri nartusta: yhteensä 16 pentua, joista 8 on Suomen muotovalioita ja on joukossa yksi multichampioni ja kansainvälinen valiokin.

Olen kasvattanut pentueet kotioloissa, ja kaikki vanhatkin koiramme ovat olleet rakkaita perheenjäseniämme, jotka ovat eläneet kanssamme myös jalostus- ja näyttelyuransa jälkeen, joten pentueita ei ole ollut mahdollista teettää ehkä niin usein kuin olisi halunnut, kun koiramäärää ei ole voinut rajattomasti kasvattaa. Kasvattajana tunnuslauseeni voisikin olla "vähän mutta hyvää" tai "hiljaa hyvä tulee"...

Kasvattamista enemmän olen harrastanut koiranäyttelyitä: minulla on jokaisesta pentueesta valiokasvatteja, ja omista koiristamme Minkki ja Bondi (Ch. Rodequas Royal Blue Bond) olivat aikansa voitokkaimpia isovillakoiria. Olen esittänyt ja, ihan ensimmäistä näyttelyä lukuun ottamatta aina myöskin trimmannut itse koirani, ja myös useimmat kasvattini, joten näyttelyharrastuksessakin on riittänyt puuhaa.

Kuvassa oikealla eräs tähtihetkistä, kun taas yksi kasvatti on saavuttanut valionarvon. Viimeisin valioni Blue Velvet Touchy Subject oli tuossa Stadionin näyttelyssä lisäksi Rotunsa Paras.

Seuraamalla linkkejä voit tarkemmin tutustua perheemme koiriin, ja muihin Blue Velvet kasvatteihin.

Kennelnimen kertomaa

Kennelnimeni sain vuonna -89 ja nimestä voin kertoa, että halusin nimenomaan englanninkielisen nimen, mutta mahdollisimman helposti äännettävän ja, koska ammatiltani olen graafinen viimeistelijä (mm. näillä sivuilla näkyvä grafiikka, otsikkokuvat ja mm. kennelini kultainen logo ovat minun suunnittelemiani ja piirtämiäni), halusin myös, että nimi kirjoitettunakin olisi kauniin näköinen. Blue Velvet  tarkoittaa yönsinistä samettia, ja tuli mieleeni siitä, kun monesti näyttelyissä tultiin ihastelemaan, kuinka Minkin trimmattu turkki näytti aivan sametilta. Ja kun musta on tosi mustaa, se ikään kuin kiiltää tummansinistä!                  

Hiukan historiaa, eli miksi juuri villakoira on minun rotuni

Kun olin pieni, naapurini kasvatti harmaita keskikokoisia villakoiria, ja harrasti myös koiranäyttelyitä. Kiersin tuollaisena noin 10-vuotiaana "kennel-tyttönä", 60-luvun puolivälissä hänen kanssaan aika paljon ympäri Suomea, ja kai noilta ajoilta on perua tämä kipinä koiranäyttelyihin ja villakoiriin.

Meillä oli tuolloin kyllä omakin koira, mutta isokokoinen metsästyskoira, pointteri. Ei siis mikään pikkutytön esitettävä, eikä siinä juuri ollut harjaamista, trimmaamisesta puhumattakaan, vaikka muuten aivan ihana ja komea koira olikin. Vanhempana kävin kyllä pointterimmekin kanssa näyttelyissä ja tämä Saki Paatsaman kasvatti, Paatsan Marr saikin ne 2 serttiä, jotka se tuolloin, ilman valionarvoon vaadittavaa metsästyskoetulosta voikin saada.

Kuvassa oikealla Marr palkintonauhoineen.

Mutta haave koirasta, jota voisi harjata ja trimmata jäi naapurin villakoirista kytemään.

Tuolloin 60-luvulla näyttelyissä ei juuri isovillakoiria ollut, mutta koska oma pointterimme oli iso koira, isovillakoira viehätti villakoirista eniten jo silloin juuri kokonsa puolesta. Haave jäi vuosikymmeniksi elämässäni taka-alalle, sitä koskaan kokonaan unohtamatta, ja lopulta vasta kolmekymppisenä vihdoin toteutin haaveeni.

Suomesta ei juuri tuolloin ollut saatavana mustaa narttua, mutta kasvattajat ystävällisesti neuvoivat minua kääntymään ruotsalaisten kasvattajien puoleen. Pohjois-Ruotsissa Ebony-Eve kenneliin olikin juuri syntynyt pentue, ja toinenkin pentue, jossa isänä oli kuuluisan Tickatee Tam O´Shanterin poika, Ebony-Eve Super Shanter, oli juuri syntymässä. Niin Minkki sitten, siitä toisesta pentueesta tuli meille! Minkistä lisää voit lukea hänen omalla sivullaan (Koiramme/Lisää Minkistä).